Erosen pariskunnalle Kolin ulkoilureitit ovat tuttuakin tutumpia. Lue alta, missä ja miten Eini ja Antti treenaavat Kolilla mieluiten!
Kolin kansallispuiston mäkiset polut ovat juoksua harrastavien Eini ja Antti Erosen kotikenttää.
Kotimaaston edut näkyvät ja tuntuvat polkujuoksukisoissa muuallakin. Tämä tuli esiin keväällä 2023, kun Eini oli aloittamassa NUTS Karhunkierros -tapahtuman 166 kilometrin matkalla viimeistä, seitsemän kilometrin nousupainotteista osuutta.
”Kiitin luojaani, että olin könynnyt Kolin mäkiä. Kun muut nojailivat sauvoihin ja vetivät henkeä, minä tikkasin viimeiset seitsemän kilometriä supernopeasti. Vaikka olen muuten hidas juoksija, niin ylämäet sauvon monia muita nopeammin. Ylämäet ovat minulla vahvuutena”, Pohjois-Karjalan Hyvinvointialue Siun Soten fysioterapeuttina työskentelevä Eini sanoo.
Juoksu + uinti = paras lenkki
Juuassa, puolen tunnin ajomatkan päässä Kolin kylältä asuva pariskunta käy juoksemassa sulan maan aikaan viikoittain kansallismaisemassa. Kaikkein lyhyimpiä lenkkejä varten he eivät Kolille lähde.
”Viikonloppuina pitkän lenkin pituus on minimissään 3,5 tuntia. Työpäivän päätteeksikin voi käydä pimeällä vaikka parin tunnin lamppulenkin, niin tulee totuteltua eri valaistusoloihin ja vuorokaudenaikoihin”, pariskunta sanoo.
Kolin kansallispuistossa on noin 80 kilometrin verkosto merkittyjä reittejä. Eroset hyödyntävät verkostoa monipuolisesti.
Sen sijaan lähtöpisteet ovat vakiintuneet muutamiin.
”Kirkon parkki on keskeinen lähtöpiste. Usein starttaamme myös sataman tai Likolahden parkista, koska niissä pääsee lenkin jälkeen uimaan. Viime keväänä uintikausi avattiin äitienpäivänä, kun jäät olivat juuri lähdössä”, kuvailee Juuassa hieronta-alan yrittäjänä töitä tekevä Antti.
Voimapaikka vaaran laella
Eini on määritellyt Kolin kansallispuistosta itselleen erityisen voimapaikan, jonka kautta liki jokainen Kolin juoksutreeni ennemmin tai myöhemmin kulkee.
Paikka on sama, missä Eero Järnefelt 1800-luvun lopussa ikuisti ”Syysmaisema Pielisjärveltä”-maalauksen, kenties kuuluisimman Kolin kansallismaisemaa esittelevistä tauluista. ”Minun on pakko päästä Mäkrälle aina, kun Kolilla käyn. Monesti alkutalvesta tulee ahdistus, kun lumiset polut eivät vielä sinne asti yllä. Sitten kun Mäkrälle taas pääsee latuja pitkin, niin se on ihan jihuu ja jippii”, Eini sanoo 313 metrin korkeuteen merenpinnasta nousevasta Mäkrävaarasta.
Tunkkauskohde numero yksi
Ultrajuoksuseura Sisun väreissä polkujuoksukisoja kiertävät Eroset ottavat ilon irti mäkisestä maastosta monella tapaa.
”Siitä on tullut kaveripiirissä jo vitsi, että kuinka tuhat nousumetriä pitää joka lenkillä kerätä tai kilometrejä puolimaratonin verran, ennen kuin lähden pois Kolilta. Monesti kierrämme lopuksi jotain ihan pientä looppia tai nousemme sakkomäen, jotta tavoitteet täyttyvät”, Eini nauraa.
Erityiseksi kohteeksi Kolilla he nostavat Ipatinvaaran. Noin 800 metrin nousu ja 212 metrin korkeusero tekevät vaaralle johtavasta hiihtohissikuilun urasta Erosten suosikkipaikan tunkkaamiseen.
”Yksi elämäni hienoimpia treenejä oli, kun kesällä aloitimme iltayhdeksältä ja kuljimme kaveriporukan kanssa rinnettä sauvojen kanssa aamuneljään asti”, Eini sanoo maallikon korvaan ihmeellisestä rinteen valloittamisesta kerta toisensa jälkeen.
Antti muistuttaa, että jyrkkien mäkien lisäksi Kolilta löytyy loivempaakin profiilia.
”Jyrkät mäet sopivat hyvin treeniksi vuorikisaan, mutta täällä on myös pitkiä nousuja ja laskuja tunturikisoihin treenaamista varten. Kun lähtee esimerkiksi Kolin kylältä kohti huippua, siinä on melkein koko ajan vastamäkeä yli 2,5 kilometriä. Huipulta Mäkrän suuntaan tulee vastaavasti pitkä pätkä loivaa myötämäkeä.”
Lue lisää:
- Kolin kansallispuiston reitit myös polkujuoksuun.
- Mitä on tunkkaaminen? Katso selitys tunkkaamiselle ja pokujoksun muille termeille Trailrunning -sivuston polkujuoksusanastosta.
Teksti: Heikki Hamunen / Simana Oy
Kuvat: Eini ja Antti Eronen